Jo Charles Darwin, evoluutioteorian isä, oli äärimmäisen kiinnostunut kevätesikoista. Kevätesikkoja tutkimalla toivomme saavamme tietoa ei vain tästä yleisestä ruohokasvista, vaan myös siitä, miten muut sen kaltaiset kasvit voivat. Olet varmaan kuullut laboratoriohiiristä, banaanikärpäsistä ja leivinhiivasta, joita tutkijat käyttävät eräänlaisina malliorganismeina. Meidän tutkimuksessamme mallilajina toimii kevätesikko.
Kevätesikoista kollektiivisesti kerätty tieto auttaa meitä selvittämään miten se ja muut ruohokasvit voivat. Tietojen pohjalta voimme arvioida, miten maiseman muutokset ovat vaikuttaneet joihinkin luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin tekijöihin. Erityisesti kevätesikot kertovat, voiko niitä ympäröivä biotooppi eli luontotyyppi yhtä hyvin vai huonommin kuin ennen.
Kevätesikko on heterostylinen kasvi, mikä tarkoittaa, että sillä esiintyy kahdenlaisia kukkia. Kutsukaamme niitä vaikka S-tyypiksi ja L-tyypiksi. S-tyypin kukkaa ylhäältäpäin katsottaessa ponsia näkyy viisi, kun taas L-tyypin kukassa vain luotti on näkyvillä (katso kuva). Ero johtuu siitä, että S-tyypin kukassa kasvin naaraspuolinen lisääntymiselin on lyhyt ja piilossa teriön sisällä, kun taas pidemmät koiraspuoliset elimet ovat näkyvillä. L-tyypin kukassa naaraspuolinen lisääntymiselin on puolestaan pitkä ja helposti erottuva, ja lyhyet koiraspuoliset elimet eli heteet ovat piilossa teriössä.
S-tyypiksi
Sukua jatkaakseen L-tyypin kevätesikon täytyy pölyttyä ristiin S-tyypin kevätesikon kanssa. Sama pätee myös toisinpäin, eli S-tyypin kasvista peräisin olevan siitepölyn tulee kulkeutua L-tyypin kasviin. Kevätesikko ei toisin sanoen voi pölyttää itse itseään, mikä suojaa sitä geneettiseltä köyhtymiseltä. Ristipölytyksen ansiosta perintöaines pääsee sekoittumaan ja kasvin geneettinen monimuotoisuus säilyy. Monimuotoisuus on hyvin tärkeää kasvin elinkykyisyyden ja kestävyyden kannalta. Geneettisestä monimuotoisuudesta voit lukea lisää täältä. Sopivan kumppanin löytäminen on siis tärkeää myös kasveille!
Siitepölyn kulkeutuminen kasvityypistä toiseen vaatii pölyttäjänä toimivan hyönteisen, joka toimii välittäjänä tässä mutkikkaassa ”naimakaupassa”. Jotta kasvi voisi hyvin, myös villimehiläisten, tarhamehiläisten, kimalaisten, perhosten ja muiden pölyttäjäyhteisön jäsenten täytyy voida hyvin.
Normaalissa kevätesikkopopulaatiossa L-tyypin ja S-tyypin kasvit jakaantuvat suunnilleen tasan eli niitä on yhtä paljon. Epätasapaino heikentää kasvien mahdollisuutta sopivan kumppanin löytämiseen, mikä puolestaan vaikeuttaa pölyttymistä ja perintöaineksen sekoittumista. Pitkällä aikavälillä tämä alentaa kevätesikkojen elinkykyisyyttä.
Kevätesikkojen suosimat kasvupaikat eli luonnontilaiset niityt ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi. Niittyjen väheneminen näkyy niillä viihtyvien kasvipopulaatioiden pienentymisenä. Kevätesikkojen kohdalla populaatioiden pieneneminen voi johtaa tilanteeseen, jossa L-tyypin ja S-tyypin kasveja esiintyy epäsuhtainen määrä. Joskus toinen tyypeistä on kadonnut kasvupaikalta kokonaan. Tällainen maisemallisten muutosten aiheuttama epätasapaino L- ja S-tyypin kasvien välillä on se, mitä haluamme avullasi tutkia.
Miten kevätesikon tunnistaa?
Kevätesikko (Primula veris) kukkii nimensä mukaisesti keväällä. Se on monivuotinen, mikä tarkoittaa, että sama kasvi kasvaa ja kukkii samalla paikalla useita vuosia. Kevätesikko sekoitetaan toisinaan lehtoesikkoon (Primula elatior) tai kääpiöesikkoon (Primula vulgaris). Eri esikkolajit voivat myös risteytyä keskenään. Ennen havainnon tekemistä varmista, että tutkimasi kasvi on varmasti kevätesikko!
Miltä kevätesikko näyttää?
Kevätesikko on yleensä 10–30 senttimetrin korkuiseksi kasvava ruohokasvi. Lehdet ovat vihreät, pitkulaiset ja jopa 20 senttimetrin pituiset. Yhdellä kasvilla voi olla useita varsia. Kevätesikon kukat ovat syvänkeltaiset, kellomaiset ja nuokkuvat, ja niissä on oransseja täpliä. Kukat kasvavat 5–16 kukan ryppäissä yleensä yhdellä puolella kasvia.
Miten kevätesikon erottaa muista samantapaisista lajeista?
Lehtoesikkoon verrattuna kevätesikon kukat ovat pienemmät ja kirkkaamman keltaiset. Kukan sisällä näkyy pieniä oransseja täpliä. Lehtoesikon kukat ovat yleensä isompia ja vaaleankeltaisia. Kevätesikon kukat ovat kellomaiset, kun taas lehtoesikon kukat ovat enemmän auki. Kääpiöesikolla on lyhyt varsi ja sen kukat ovat yleensä hyvin vaaleankeltaiset tai jopa valkoiset. Kääpiöesikko on suosittu puutarhakasvi ja sen eri lajikkeet voivat levitä kotipihoilta luontoon. Kukat voivat olla erivärisiä, esimerkiksi violetteja, punaisia, oransseja tai vaaleanpunaisia. Luonnossa kasvavan kevätesikon kukat ovat aina kirkkaan keltaiset.
Kevätesikot ovat ensimmäisiä kevään merkkejä. Kukinta-aika riippuu vyöhykkeestä ja säästä, mutta se alkaa yleensä toukokuun alussa ja kestää pari viikkoa. Viileämmillä keleillä kukinta voi siirtyä myöhemmäksi ja jatkua aina kesäkuun puoliväliin saakka. Lämpimissä paikoissa kukkia voi toisaalta näkyä jo huhtikuussa.
Missä kevätesikko kasvaa?
Euroopassa varsin yleinen kevätesikko on luokiteltu uhanalaisten lajien punaisella listalla elinvoimaiseksi lajiksi. Kasvualueiden kutistuminen on kuitenkin synkentänyt sen tulevaisuudennäkymiä. Kevätesikko viihtyy kuivassa tai rannikkoseuduilla yleisessä kosteahkossa, kalkkipitoisessa maaperässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä tavattaisi myös happamammilla kasvupaikoilla. Hyviä paikkoja kevätesikkojen etsimiseen ovat luonnontilaiset niityt, puistot, metsänlaidat ja pientareet. Paikka on yleensä aurinkoinen.